Parisuhde on mielenterveyden voimara.



Parisuhde on kahden henkilön välinen suhde. Se on ihmiselämän merkittävämpiä suhteita. Parisuhteessa henkinen hyvinvointi lisääntyy toimivassa suhteessa heijastuen lähiympäristöönkin. Se myös parantaa fyysistä terveyttä.

Rakkaus ja rakastuminen eivät kuulu ainoastaan nuoruuteen, vaan parisuhteen voi solmia missä aikuisiän vaiheessa hyvänsä.  Kaikki ihmiset eivät elä parisuhteessa. Yksin eläminen on nykyisin yleistynyt. Se on joko itse valittu tapa elää tai sitten sopivaa puolisoehdokasta ei ole vielä sattunut kohdalle. Ilman parisuhdetta elämä voi silti olla tyydyttävää. Tarvitsemansa ystävyyden ja vuorovaikutuksen voi saada muista ihmissuhteista.

Parisuhteen tulee perustua ennen kaikkea ystävyyteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Kumppaneiden välillä tulee olla luottamusta, huolenpitoa ja päivittäistä hellyyttä. Parisuhde ei kuitenkaan ole pelkästään positiivisia tunteita ja ystävyyttä, vaan konfliktit ovat väistämättömiä. Kyky ratkaista ristiriitoja ja kyky tulla toimeen niiden kanssa rakentavat ystävyyttä.

Parisuhteen vaiheet



"Prinssi sai prinsessan ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Toisin kuin saduissa, parisuhde ei pysy kokoajan samanlaisena, vaan siinä on erilaisia vaiheita.

Mitä on rakkaus?



Rakkaus koostuu erilaisista elementeistä, joiden painotukset vaihtelevat suhteen edetessä. Suuri intohimo laantuu aikanaan, mutta jos muut elementit kehittyvät samanaikaisesti, suhde syvenee.
Parisuhteen alku on rakastumisvaihe, joita määrittää voimakas kiinnostuminen toisesta, jopa hullaantuminen. Toinen ihminen tuntuu täydelliseltä ja tuntuu täyttävän kaikki häneen asetetut toiveet. Erillään  olo on vaikeaa, koska ikävä toista kohtaan on niin suuri. Suhteen jatkuessa huuma kuitenkin haihtuu, mikä on osa parisuhteen luonnollista kehittymistä.

Rakkausvaiheesta voidaan puhua, kun kykenee kohtaamaan ja hyväksymään todellisen itsen ja toisen. Rakkausvaihe on vastavuoroisuutta, jossa voi tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Peilaamme itseämme toisten kautta ja onnelisin tulos on, että saa kokea itsensä rakastettavaksi ja hyväksytyksi. Rakkausvaiheessa puoliso tuntuu parhaalta ystävältä.

Itsenäistymisvaihe on parisuhteen vedenjakaja. Silloin käydään yleensä valtataistelua ja haetaan rajoja yhdessäololle sekä erillisyydelle. Suhteeseen astuu realismi ihannoinin tilalle. Parisuhde lujittuu, mikäli tämä haastava vaihe kyetään yhdessä selvittämään. Kumppanin erillaisuuden hyväksyminen on edellytys yhteisen taipaleen jatkumiselle. Itsenäistymisvaihe voi kuitenkin käydä ylivoimaiseksi ja puolisot ajautuvat eroon. Jotkut ihmiset jumittuvat tähän vaiheeseen ja hakevat tässä kohtaa aina uuden kumppanin.
Intiimiys. Tähän kuuluu tunne siitä, että puoliso on paras ystävä, jonka kanssa voi ja haluaa jakaa kaikki tunteet, ajatukset, arvot ja tavoitteet. Tunteet kumppania kohtaan ovat helliä ja itsellä tunne hyväksytyksi tulemisesta. Tälläiset suhteet ovat yleensä pitkäaikaisia.

Intohimo. Intohimoiseen rakkauteen kuuluu voimakkaita ihastumisen tuntemuksia, todellisuuden pakenemista, kaipuuta toisen läheisyyteen, ehkä uhkaa tai vaaraakin. Intohimo liittyy suhteen alkuvaiheeseen tai se voi perustua suhteen mahdottomuuteen tai vaaran kokemiseen.

Sitoutuminen. Sitoutuminen merkitsee yhdessä olemista niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, kestämistä ja myötäilemistä. Se merkitsee elämän vaihteluiden hyväksymistä ja luottamusta siihen, että molempien tarpeiden huomioon ottaminen ja johtaa parhaaseen lopputulokseen.

Inhimillistä kasvua edistävä rakkaus. Kaikilla ihmisillä on perustarve luoda pysyviä tunnesuhteita. Turvallinen suhde antaa luvan olla yhteydessä omaan tarvitsevuuteensa, omiin tunteisiin ja niiden työstämiseen.